Mistä voin tavata tyttöjä

Hukassa

2018.08.04 21:08 hukassa_throwaway Hukassa

Olen 26-vuotias mies. Olen kärsinyt masennuksesta noin 12 vuotta. Minulla on paljon oppimisvaikeuksia, lukihäiriö sekä sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Olen ollut aivan hukassa viime aikoina, kun sain tietää että eksäni tapaa toista. Seurustelusta on aikaa 4 vuotta ja me seurusteltiin vuosi, mutta en ikinä päässyt yli erosta, koska hänellä ei ollut syytä eroon.
Tämä asia sai minut ihan sekaisin, koska tunnen itseni niin luuseriksi parhaillaan.
Mulla ei oikein oo kavereita (eksä tavallas oli, mutta päätin katkaista yhteyden toistaiseksi), parhaillaan työtön ja en tiedä mitä haluan.
Mä yritin yhdelle tutulle tyypille kysyy jos voitaisiin tavata, mutta hänellä on menoja ja kattoo vois seuraaval viikol. Noh mitään ei tapahtunut. Musta tuntuu että se yritti vaan päästä pois huomaamattomasti aiheesta.
Mulla on aina ollut vaikeaa saada kavereita. Mä pystyn olemaan sosiaalinen, jos tunnen itseni mukavaksi seurassa. Mutta usein tunnen epämukavaksi, jokin ei mätsää ihmisissä ja mua inhottaa se että mua pistetään hiljaisten ihmisten seuraan. Se vaan pahentaa asiaa, en mä pysty sillaisten kanssa juttelee. Myös mulla tuntuu vaikeammalta olla miesten seurassa. En tiedä miksi, mutta naisten kanssa mulla on aina helpompi jutella (paitsi jos on ihastus). Kait johtuu siitä mulla on pelkästään ollut äiti, en oo ikinä nähnyt mun isää.
Ja sitten kun löydän mahdollisesti mukavan tyypin, mä en koskaan tiiä mitä tehdä että voisin kaveerata. Mä en uskalla kysyy, kun se tuntuu kiusalliselta. Mulla on vaikee löytää sanoja kans, koska mulla on vakava lukihäiriö. Maksimissaan saan ehkä FB-kaverin, jonka kanssa en puhu tai keskustelu on erittäin ankeaa. Teininä mul ei ollut niin paljon vaikeuksia saada kavereita netissä, mut nykyään sekin ei oikein onnistu. Enkä tiiä mistä nykyään voisin ettii kavereita. Koulussa mua kiusattiin ja lapsuus ei ollut ihan paras mahdollinen, niin itsetunto on alhainen. Myös joskus tuntuu etten haluu kavereita, koska ne vie niin paljon energiaa.
Nykyään en vaan tiedä mitä haluan tehdä työkseni tai pystynkö ylipäätänsä työelämään. Mä olin 1,5 vuotta töissä palkkatuella yhdessä paikallislehdessä graafisena suunnittelijana ja hain graafisen alan osa-aikuiskoulutukseen. Koska mulla on todella paljon oppimisvaikeuksia ja oon erittäin hidas lukemaan, en voi mennä korkeampaan koulutukseen. Oon valmistunut datanomiksi ja menin AMK:hon tradenomiksi opiskelemaan. AMK meni ihan päin persettä, minun ja koulun syytä. Myös tutkimusten jälkeen todettiin etten voi mennä enään AMK:hon opiskelemaan, sekään ei tehty hyvää itsetunnolle. Tiedän kans erittäin hyvin että graafisella alalla on vaikea työllistyä, mutta en tiedä mikä muukaan sopisi mulle.
Mä haluaisin uuden kumppanin, mutta musta tuntuu aina että oon riittämätön. Ja en tapaa tyttöjä muutenkaan, en ees muista milloin viimeksi olisin ollut oman ikäisen tytön kanssa. Mä olin tosi onnellinen silloin kun olin vielä eksäni kanssa. Nyt mä en ees oo varma pitikö se musta ylipäänsä ja pitääkö hän mua luuserina. Vaikee kans löytää sopivaa tyttöä, Tinder on ihan kamala omasta mielestä. Liian paljon pinnallisii tyttöi. Ja ketään ei oikeesti oo kiinnostunut musta. Ja nettideittaus tuntuu jotenkin epämukavalta, haluaisin tavata jonkun oikeasti (vaikka on sos. til. pelkoa).
Mua pelottaa tulevaisuus jatkuvasti, mitä jos asiat ei parane, mitä jos en löydä toista, mitä jos en ikinä perusta perhettä. Nää tuntuu vaan unelmilta jotka on mahdottomia. Pelkään että parhaat vuodet meni jo ja nyt on vain alamäkeä loppuun asti.
Oon käynyt kognitiivisessa psykoterapiassa noin pari vuotta, sekin pelottaa että mitä sitten kun viimeinen (kolmas) Kelan tukivuosi loppuu ja voin silti huonosti... Mulla on ollut itsemurha-ajatuksia viime aikoina, vein puukon mitä ajattelen äidin tyköön, joten ajatuksia on ollut vähemmän ja lupasin etten tapa itseäni. Tuskin ees oikeesti pystyn siihen.
Haluun kans muuttaa tästä kaupungista pois, sekin pelottaa kyllä ja en tiiä onko nyt hyvä hetki.
Mulla olisi varmaan vielä älyttömästi muutakin kirjoitettavaa, mutta en jaksa enään.
Toivoisin jotain vinkkejä tai lohdutusta, mä oon kyllästynyt nykyiseen tilaan ja haluun muuttaa. En vaan saa motivaatioo parhaillaan.
Kiitos jos luit tämän tekstin, sori jos on kirjoitusvirheitä tai puuttuvia sanoja.
submitted by hukassa_throwaway to Suomi [link] [comments]